perjantai 2. syyskuuta 2011

Pitsityynyt

Ihan ensiksi varoituksen sana - olen näistä tyynyistä  n i i n  haltioissani, etten malttaisi edes blogata niitä. Tässä taannoin totesin että olen äärettömän huono kehumaan itseäni missään asiassa, mutta nyt voin hyvällä omalla tunnolla todeta että onnistuin näiden pitsityynyjen kanssa kohtalaisen hyvin. Ehkä syy oli jälleen pitkään ja hartaasti hautuneessa ideoinnissa?



Pitsityynyjä on vilahdellut sisustuslehdissä ja blogeissa jo jonkin aikaa. Eikä ihme, onhan se sääli heittää hukkaan tai marinoida kaapin perällä kauniita liinoja jos ei ihan ole perinteisiä pitsiliinaihmisiä. Omiani olen ajan kuluessa haalinut kirpputoreilta ja sukulaisilta, ja kun sopivat parit sattuivat vihdoin löytymään, pääsin ompelemaan.



Myös tyynynpäälliskangas aiheutti päänvaivaa. Alkuperäisessä suunnitelmassa tyyny olisi ollut rouhea pellavasta ja pitsiliinoista koottu kokonaisuus. Kangaskaupassa kiertely ja pellavakankaiden hypistely kuitenkin herätti epäilyksen pellavaisen koristetyynyn soveltuvuudesta lapsiperheeseen. Lopulta hylkäsin pellavan (joka nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa) ja päädyin osittaiseen keinokuitukankaaseen sen helppohoitoisuuden takia.



Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään koristeeksi tiivisrakenteista pitsiliinaa jolloin liinan voi ommella helposti ompelukoneella pohjakankaaseen. Tykkäsin kuitenkin enemmän herkistä, harvemmista liinoista ja harsin liinat käsin paikoilleen. Se ei ollutkaan ihan niin helppoa ja nopeaa, mutta tarkkuus ja kärsivällisyys kannatti!



Ensimmäinen tyynyistä on puhtaanvalkoisista pitsiliinoista sommiteltu.


Ja se toinen luonnonvalkoisista, hivenen pellavansävyyn taittavista liinoista koottu kokonaisuus.  Kokoa molemmilla tyynyllä on n. 30 x 45 cm.


Tyynyjen takapuolelta löytyy nappilista, jonka ansiosta päällisen saa vaivattomasti irti pesua varten. Napit ovat kierrätettyjä vanhoja ihanuuksia, kaikki erilaisia.


 Jälkikäteen heräsi ajatus että näidenkin kanssa olisi ehkä voinut päästä helpommalla. Muistan etäisesti joskus kuulleeni sprayliimasta jolla voi liimata myös kankaalle, onnistuisikohan sillä pitsin kiinnitys paikalleen ompelua varten nuppineuloja helpommin? Onko kellään kokemusta tällaisista liimoista? Tai millä muulla tavalla olette kiinnittäneet pitsit töihinne? Nämä kokeilut kun eivät varmasti jää tähän. :)

PS. Tuo vanha matkalaukku on ihana! Pelastin sen roskalavatuomiolta, joskus toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre! Kävis vaikka kankaiden säilömiseen..

4 kommenttia:

  1. aivan ihanat! nyt minua melkein harmittaa, sillä minulla oli joskus pino mummolta saatuja pitsiliinoja, mutta ennen tätä askarteluhurahdusta en osannut käyttää niitä mihinkään (kun en siis halunnut pitää pöydällä/kukkaruukun alla..) ja menivät joskus aikoja sitten kirpparille.. voi nyyh.

    VastaaPoista
  2. Oih voih! Lohdutuksen sanana, aika usein käy mullekin niin että hoksaan joidenkin asioiden/esineiden arvon ja käyttömahdollisuudet vasta jälkikäteen. Ja sekös sitten harmittaa! Mutta ehkäpä sekin kuuluu asiaan, siinä oppii taas soveltamaan jos oikein kovasti asia jää mieltä kaihertamaan. :)

    VastaaPoista
  3. Nää on NIIIIN sun näköisesi! Aivan ihastuttavia! :) Noi nappilistatkin on ihan metkan näköiset tuolla takana. Vautsi vau. Sie se jaksat näprätä!

    VastaaPoista